Realisaatiosta, globalismista ja nationalismista

Realisaation ongelma on syy miksi pääoma pyrkii rajojensa ulkopuolelle maailmanmarkkinoille. Työläisen palkan pitää olla pienempi kuin mikä on työläisen tuottama kokonaisarvo. Tämän lisäarvon pitää kuitenkin löytää markkinat, jotta se realisoituisi. Koska työläisen palkka ei koskaan kosketa kokonaisarvoa, ei työläiset onnistu luomaan tarpeeksi kysyntää lisäarvon kannalta. Kapitalistit kuluttavat osan tuosta arvosta, mutta ei kaikkea, sillä tällöin ei jäisi lisäarvoa uudelleensijoitettavaksi - heidän täytyy pidättäytyä, odottaa kasautumista. Mutta jotta syntyisi kasautumista, ei kapitalistiluokka voi kuluttaa koko tuotettua lisäarvoa. Jollei työväenluokka kapitalistien ja sen sidosryhmien kanssa kykene kuluttamaan, luomaan tarpeeksi suuria markkinoita, realisointi jää kesken, vaikka riisto ja lisäarvo on saatu.

Marx huomauttaa, että tämä vain vahvistuu sitä myötä, kun työvoimasta tulee tuottavampaa. Kun tuottavuus kasvaa ja pääoma karttuu, työläisille maksetut palkat muodostavat yhä pienemmän osuuden: työläisten kokonaiskyky kuluttaa annettuja tuotteita pienenee. Kulutuskyvyn pieneneminen on ongelma, joka estää realisoitumisen. Siispä realisoidakseen lisäarvon pääoman pitää Marxin mukaan laajentaa aluettaan. Kapitalismi ja imperialismi kulkevat siis käsi kädessä. Imperialismia ei voida yhdistää puhtaasti globalismiin (käsitteen semantiikasta en jaksa käsitellä), mutta analogia löytyy. Sitä voidaan kärjistäen pitää imperialismin “pikkuveljenä” yhä enemmän verkostoituneessa maailmassa, mutta näiden kahden erilaisuudesta voisi kirjoitella joskus muulloin. Jos jaksan.

Globalismi kuitenkin rikkoo onneksemme myös kansallisvaltioidemme eheyttä. En koskaan ole kokenut olevani nationalismiin taipuvainen ihminen, enkä sellainen varmastikaan tule koskaan olemaan. Isänmaallisuus edustaa ihmiskunnan typeryyttä ja sokeutta, se on Voltairea lainaten sekoitus omahyväisyyttä sekä ennakkoluuloja. Sosiologisen uskonnon teorian mukaan se konkretia, joka symbolisoituu Jumalana, on yhteiskunta ihmistä ympäröivänä suurempana todellisuutena. Se on ollut olemassa ennen subjektin olemassaoloa ja jatkuu sen jälkeenkin. Tunne vaatimuksia tahtovasta Jumalasta perustuu yhteiskunnan luomista paineisiin, niiden heijastumaan. Nuo paineet ja yhteenkuuluvuus näkyvät erityisesti primitiivisissä yhteiskunnissa (Durkheim): heimon tai klaanin jäsenet elävät soluina, jotka eivät vielä ole täysin irtautuneet yksilöiksi joukkosielusta. Kun Jumala on totisesti kuollut, nationalismi voidaan nähdä tämänkaltaisten ilmiöiden jäänteenä. Primitiivisten heimojen jäsenet ovat “kollektiivisesta sielusta” siirtyneet ajan myötä asumaan betonineliöihin mahdollisimman kauaksi toisistaan. Jumala voi korkeintaan tarkoittaa poroporvaristista säännöllistä kirkossa käyntiä, kuolleiden kirkossa palvelemista. Yleisen asevelvollisuuden ylistäminen ja totaalikieltäytyjien (unohtamatta sivareita) rankaiseminen kusee autonomisen subjektin päälle. Abstraktiota pidetään lihan sijasta suurempana totuutena. Totuus myös nyt vaan sattuu olemaan sellainen, että sodankäynti on muuttunut talvisodasta. Olettaako joku idiootti todellakin, että kykenisimme torjuamaan Venäjän hyökkäystä puolustusvoimillamme? Entä miten armeija tekee “pojista miehiä”? Armeijan meno on päinvastaista, auktoriteetin sokeaa tottelemista ja kyseenalaistamisen rappiota. Argumentti on täyttä roskaa.

Kuten Ulrich Beckiä, minuakin oksettaa amerikkalainen yrityskulttuuri, joka on rantautunut Eurooppaan. Kansanedustajia on turha pitää pelastajinamme, koska inhimillisinä olioina heitäkin kiinnostaa vain valta ja paksu lompakko. Koska kansallisvaltiotkin ovat menettäneet asemaansa globalisaation takia, allekirjoittanutkin tuntee olonsa kuta kuinkin helvetin pieneksi. Poliittiset ja taloudelliset abstraktiot ovat kasvattaneet kokoaan, yksilön olemassaolon merkitys kutistuu - ja sehän vasta onkin vaikeaa yksilökeskeiselle länkkärille. Ehkäpä voisimme palata stoalaisuuden kaltaisiin filosofisii ja terapeuttisiin koulukuntiin.

Vaan mitäpä tämä valittaminen auttaa. Ei muuta kuin osakesalkkuja perustelemaan, unohtamatta kuitenkaan itsensä huoraamista yritysmaailmassa! Nyt jos koska kannattaa lähteä opiskelemaan tradenomiksi - siellä Siwan kassassahan se raha lepää.